Huh. Onpa viime päivinä taas tapahtunut niin paljon, etten tiedä mistä ja kenestä kirjoittaa. JoTain voisin jättää myöhemmällekin, muuten koko merkintä leviää käsiin eikä siitä enää saa minkäänlaista...enää koskaan nähdä häntä, koska en tahdo kuulla, mitä hän tahtoo sanoa. (Mutta en minä sitten osaa kieltäytyäkään, kun hän ehdottaa taas tapaamista.) Tai ehkä hänkään ei tahdo enää minua nähdä

Ei tarvitse ajatella mihin on matkalla. Ei tarvitse jännittää. Tietää ja tuntee. Kaipaa niin, ettei tahtoisi lähteä, kaipaa vielä kun on. On ihanaa saada kehuja ihmiseltä, jonka mielipiteestä ei ole... Eivätkä tavoittelemani vaihtoehdot ole mitenkään selkeitä sillänsäkään. Ehkä se on se, joka pitää iltaisin hereillä. Kunnes ryömin sängyn ja seinän väliin kieltäytyen ajattelemasta. Vaikka tahtoisin.

Me ei olla niin kuin muut kun kauas juostaan Mä pidän sun kädestä kiinni En päästä irti Sun luona on mun turva Mä pidän susta huolta Tällä viikolla on ehtinyt tapahtua niiin paljon, etten yksinkertaisesti...jonkinlaista aktiviteettia ja sosiaalisuutta!  Huh.  Ainoa asia, joka on pysynyt ennallaan, on mun pakkomielle laihtua -  edes vähän.  Miksi ihminen EI vain osaa olla onnellinen...?    

Ärsyyntymiskynnys on ollut todella matalalla. Tämä muistuttaa liikaa kevättä. Mihin kesä katosi? Tänään kerrankin vähän lämpöä ja aurinkoa, enkä osaa silti tehdä mitään. Tiistai oli kamala päivä. Aivan...ei ymmärrä sitten millään, että mistä puhutaan. Ohi. Äh. Vali vali. Näitä päiviä on. Niistä voisi suoriutua vähän mallikkaammin. Sitäkin opettelen. Kaikenlaista sitä. Ja on ikävä Helsinkiin.

Tarvitsen ystäviä. Olen sen jo monesti täälläkin sanonut mutta tarvitsen ystäviä enemmän kuin mitään muuta. Kävin pari päivää tapaamassa ystäviäni. Ja voi miten ihanaa se oli. Periaatteessa minun ei... creepyn , mutta ei. Kun sukupuolet eivät liittyneet asiaan millään tavalla. Niin lähellä hyvää ystävää tunsin olevani kauempana omasta kehostani kuin... kenties koskaan? Olen juuri nyt niin hyväntuulinen :

Tädin juttuja kaipaatte taas varmasti! Taitaa olla pisin tauko tähän asti? On ollut kovaa hoppua, onneksi enimmäkseen kivoja asioita. Musikaalia, töitä, häitä, ristiäisiä, suhdevenkoiluja. Sitten kun venkoilematon...puuttuessa kesää ei juuri ehtinyt havaita, ja sitten olimme jo elokuun puolivälissä ja pimenevissä illoissa. Niitä olen saanut tunnelmallisesti viettää lavasteissa hytisten ja myös mukavammin länmitellen

jasu tuli meille eilen ja lähtee tiistaina pojat tulee meille kai tänään kun vanhemmat on iltaa myöten pois chillaillaan ihan hyvä fiilis nyt haluaisi luoda uusia ihmissuhteita tai parantaa vanhoja käydä...kahden vuoden sisään listan mennään katsomaan number 23 nyt, ostin sen pari päivää sitten how luka sleeps.... it always amuses me. 666!!!!!! D--------------:

En muista, milloin olisin viimeksi törmännyt yhtä mielenkiintoiseen kirjaan kuin Sandra Dahlénin Hetero . Kirja esittää koko joukon kysymyksiä, joita tuskin olisin koskaan hoksannut kysyä itse, ja lisäksi...sisäistää, ettei sukupuolia välttämättä tarvitse nähdä toistensa vastakohtina, jos tietää, että naisten ja miesten välisiä eroavaisuuksia on aiemmin pidetty saman asian erilaisina ilmenemismuotoina.

Mira soitti eilen illalla ja kertoi, että Jenni on joutunut sairaalaan. Tuntui todella pahalta. Huomenna ollaan menossa katsomaan sitä Meilahteen. Toivottavasti se paranisi pian. Lääkärien mukaan voi...on varmasti yksinäistä, kun kaikki huonetoverit on jossain happikoneissa. Jennillä asiat ei ole onneksi kuitenkaan niin huonosti... kai. Viedään sille lehtiä luettavaksi ja jotain karkkia ja suklaata.

Hupaisaa tänään. Miusta tehdään henkilökuva LPR:n seudun paikallislehteen. Puolituttu soitti ja kysyi, suostuisinko haastateltavaksi liittyen lähinnä kai siihen, että olen lähdössä muailmalle. En edes...tulevansa Prahaan katsomaan. :D Pohdin tässä, kuinka saisin hänet vuodeksi hyllylle niin että meidän välit pysyis ystävällismielisinä. :D Varmaan ihan kaikkea ei kannata kertoa. Hahaha. Olen paha