anna mun mennä anna mun mennä tää piisi ei oo ikinä kuulostanu tältä kaikki tässä on täydellistä ja mä vaan haluan keikalle Jepu & Kana "OIKEESTI MUA ALKAA ÄRSYTTÄÄ KU MÄ NÄÄN TON KANINPOIKASEN"...ku menin pitkästä aikaa myspaceen ja siellä oli kiva ystäväpyyntö JA ihana uutinen :') tykkään jos aikataulut siirtyy eteenpäin. en tykkää niin paljon siitä et mun pitää herätä viiden tunnin päästä
Hanoit lopettaa. LOPETTAA! HANOI VITUN ROCKS LOPETTAA! yyh. Mitäs minänyt sitten teen häh? Kuolema. ETTEKÄ TE YMMÄRRÄ! nyyh ikävöin keikkoja yms jo nyt vaikka pari on vielä edessä.
Taas on ollu paljon mietittäviä asioita ja ollu ihan liiankin kanssa aikaa miettiä erinäisiä asioita. Aina kun lähtee lenkille yksin jää aikaa itselleen hyvin miettiä maailmanmenoo. Eilenkin lenkillä tuli...miettiny viimeset kolme kuukautta. Ei voi muuta sanoo ku et onneks Aki toiMallun tupareihin ja onneks Mallu toi Mian mukanaan. :) Kiitos siitä, Aki. :) Nyt voisin lopetella ja jatkaa illemmalla. ;
Pois. Tänne. Tule. Älä katso. Mene. Ole hiljaa. Älä hengitä. Sanat eivät pidä minusta juuri nyt. Enkä minä niistä. Kulmakarvat menevät kurttuun. Sävelet kertovat enemmän, laulujen sanat, ne jotka on...tämä joka tapauksessa, vai aiheuttaako tietoisuus lähdöstä kaiken? Minä haluan olla vielä täällä, enkä tahtoisi liikaa odottaa jotain, mikä ei ole mahdollista juuri nyt. Joten hetkestä kiinni. Heti.
Mä saisin jopa jumbomman merkinnän tehtyä ku Irkky, mutta koska tiedän ettei ketään kiinnosta mun hehkuttamiset ni jätän ne niin vähälle kuin pystyn. :----D Hyppäsin bussiin joskus vähän vajaa yheksän... vaikka jätin kaikki suurimmat hehkutukset pois? :'D Ei kai. Tästä piti _OIKEESTI_ tulla lyhyt merkintä. o_o; ..pitää ostaa uusin FMA tänään. JA CAPA HEII ANTEEKS KU EN LÄHETTÄ NY VIESTIÄ. - Ber
Heräsin yllättäen Fredalta. Tai ei se nyt sillä tavalla ollut yllätys, täällä menin toki myös nukkumaan, mutta silti. Tavarat on Stockan takahuoneessa ja avaimia vähän joka paikkaan. Niin se elämä heittelee... Mietin, mitä kertoisin hänelle, kuinka kuvailisin kaikkea, mitkä yksityiskohdat piirtäisivät kokonaisuutta parhaiten. Ja samalla luulen, että sanat eivät kuitenkaan riitä. Kunnes taas kohdataan.
Sateinen aamu kääntyi huomaamatta iltapäivän puolelle eikä ole kiire mihinkään. Nautin siis hitaasta kahvittelusta, vaikka toisaalta on sellainen olo, etten voi tuhlata näitä harvoja päiviä kaupungissa...varautuu samalla pettymykseen, vaikka juuri nyt pitäisi ennen kaikkea luottaa ja uskoa. Vaikka huimaa periks anna en, enää mietin kestäisinkö sen. Uskon itseeni. Ja häneen. Älä mene pois.
Amputoitu O aiheuttaa haamusärkyä. On niin kamala ikävä poikaa, etten tahtoisi kestää. Menettäisin järkeni, jos antaisin itseni ajatella asiaa. Hiipivää hapsiaista selälläni, nenänpäätä nenänpäässä...kuinka yrittäisi niellä pinnan alle. Vaikka kaipaus tuntuu vievän kaiken voimani, minä seison silti. Ajatukset voi peittää, mielen sumentaa kemialla, mutta mikä vaimentaisi tämän säryn sydämessä
Jyväskylässä on oltu. Oli todella kiva irtiotto tästä harmaankalseasta Joensuusta. Maanatai meni aikalailla junaillessa, oli tavallistakin ärsyttävämpi junamatka kun ei voinut oikein rentoutua kun oli...junailtu takaisin tänne, haikea olo kun tietää että nuita ihmisiä näkee aikaisintaan keväällä uudestaan. Mutta illalla vielä folkeeta piristämään ja kissaa kiusaamaan, ehkä se ikävä sillä lähtee