Mistä tää tunne tuli mun suuhun? Tosi yksinäinen olo, vaikka just eilen oli tupa täynnä ihanii ihmisiä. Miten mä voin vieläkin ikävöidä ihmistä, tapausta jonka luulin jo käsitelleeni pinoon mielessäni...tapahtuu jotain piristävää ja kivaa, löydän jonkun. Sillein on käyny aina kun vähiten odottaa. Eiku odotanko mä jos mä ajattelen sitä? Nyt lopetan ajattelun ja muutun vihannekseksi. Paljon kivempaa
Uuuuuuuh... Heräsin ja olo oli kuin olisin eilen huhkinut kolme tuntia salilla. Lihakset on sitten pikkuisen kipeänä. Etenkin kaulan ja niskan lihakset tuntuvat siltä, kuin olisin nukkunut pää kierteellä...ikinä muista Mmm, enempää en vielä ole keksinyt :) Ehkä se lista tuosta vielä pitenee! Nyt yritän vain naaatiskella Kreikan vähän turhankin huolettomasta elämästä ja jännäillä tulevia siinä sivussa.
Jollain tasolla mun on tällä hetkellä todella paha olla. En oikein osaa pukea sitä sanoiksi. Tunnen itseni ajatuksieni takia nyt todella itsekkääksi, mutta samalla koen, että minulla on täysi oikeus siihen...tapahtuu enkä halua jäädä seuraamaan lopputulosta. Saan taas kuulostamaan kaiken kovin surkealta, vaikka ei se loppujen lopuksi ihan niinkään ole. Kunhan vain surettaa. Ja joskus pitää vähän sattua
Mä oon alkanu ikävöimään Olgaa. Tosin se on ihan normaalii ja ikävöin mä sitä sillonki, kun.. nii. Mut nyt ku ei puhuta, ni sitä ikävöi eri tavalla. :/ Mut hei omaa syytä, et parasta tottuu tähän oloon...tai haluis) ennenku pääsee yli Iinasta ja kaikki on ok tai jos Iina rupee kohteleen Olgaa miljoona kertaa paremmin. Mä en ala. i dream of a day when it’s all gone away, but dreams are for night.
Mitä sitten, että joskus mä haaveilen niin paljon rakkaudesta, et se sattuu ja joskus rakkaus ällöttää mua? Mä en haluu tuntee. Tuntemisen mukana tulee välil mustasukkasuus. Se on inhottava tunne, joka...ei oo mua. Mä en oo sellanen. Mä vaan haluun jonkun, jonka kanssa mä oon ihan oikeesti eikä mun tartte olla mustasukkanen. Mut hei, ihanku mua ei vois pettää. Mä en vaan luota, vaikka mä yritänkin aina
Miks mä tuun surulliseks aina, kun joku kaveri alkaa seurusteleen? Johtuuks se siitä etten mä seurustele vai siitä, et mä joudun aina joka kerta lukeen kyseisen uutisen galtsusta / facebookista? Eiks ihmiset...henkilölle jopa, mut enpä sillon oikeen ollu yhteyksissä muihin. Mut tästä lähin lupaan ilmottaa ihmisille, kun alotan seurusteleen. Paitti etten rupee. Mut mä vaan haluun ihmisen. Enkä mä saa sitä
Haloooo Suomi! Pelkäsin aika paljon aiemmin sitä et mitä jos mä en keksi niitten lasten kanssa mitään tekemistä! Onneks kuitenki multa löytyy paljon hyviä ideoita ja (kuten kuvasta näkyy) näiden kotoa...ja hups vaan silmät kostu. Ja nyt voisin kertoo vaikka mitä lisää mut täytyy hakea Lucía rytmisestä ja mennä puistoon leikkimään. Terkkuja mun Suomen kävelykavereille: Äidille, Sanjalle, Eevalle
Mä haluun tuntee itteni tärkeeks. Mä haluun, et joku huomioi mua, välittää ja tykkää musta. Mä oon niin eksyny. Joka päivä mä taistelen menneisyyttä vastaan. Ettei se tulis takas mun mieleen, ettei musta...aivan yksin. softly in her sleep pictures of the life she's longing for slowly appear she's seen them all before but somehow never quite this clear she just smiles, she don't want the world
Hyvin sujuneen päivän jälkeen sain kuulla, että ensimmäisestä päivästä asti hoitamani puoliveritamma on laukannut vihreimmille niityille. Tosin jo yli vuoden asunut toisaalla, mutta ikävä silti =( For...forever And on to eternity And far away I can hear your voice I can hear it in the silence of the morning But these broken wings have let me down They can't even carry me home Rest In Peace
Mun elämässä on joku selvästi menny pieleen jossain vaiheessa. Ensinnäki, jostain syystä mä saan ihmiset ihan liian helposti tykästyyn / rakastuun muhun. Eka oli Will, sit Allu ja kai Claudia musta tykkää...silti pahalta ja ainahan sitä nyt jotain tunteita on eksäänsä kohtaan hei haloo. Olgan säätö Iina on musta mustis. Aha. Ei taas mee hyvin. Masentaa, oon yksinäinen ja ei oikeen mikään mee kohalleen
